Design kohtaa sirkuksen: Kuinka luova ongelmanratkaisu ja kokemuslähtöinen suunnittelu auttoivat toteuttamaan ilma-akrobatiaesityksen

Alustus

Ongelman määrittely

Haasteen voi jakaa muutamaan osaan:

• Suunnittele ja harjoittele koreografia,
• …joka ilmentää tapahtuman määrittelemää teemaa
• …ja tuottaa katsojille tietynlaisen elämyksen.

Ensimmäinen kohta on itsestään selvä osa tapahtumaan osallistumista, toinen kohta tulee myös annettuna tapahtuman puolesta, mutta varsinaisesti ulkoa annettuja täytettäviä kriteereitä ei ole. Viimeinen kohta on omavalintainen tehtävänantoon sisällyttämäni osa, jonka määrittelystä lisää prosessin kuluessa.

Kohderyhmä ja yleisö

Aerial Arts Showcase on ilma-akrobatia- ja tankotanssitapahtuma, jolloin käytännössä suuri osa yleisöstä on enemmän tai vähemmän aihealueeseen perehtyneitä harrastajia ja ammattilaisia sekä heidän läheisiään.

Lisäksi suunnitelmiini kuului esittää koreografiani myöhemmin myös oman harrastusstudioni eli Studio Moven open stagessa, jossa yleisön joukossa voisi olla myös muiden tanssilajien harrastajia. Toki halusin myös oman ystävä- ja tuttavapiirini näkevän edes videon esityksestäni. Kuitenkin saatoin olettaa, että suuri osa yleisöstä ymmärtää akrobaattisista lajeista edes jotain, jolloin heillä on maallikoita vahvempia mielipiteitä esimerkiksi temppujen vaikuttavuudesta ja vaikeudesta.

Laajuus ja rajoitteet

Tapahtumassa ilmoittauduttiin tiettyyn sarjaan välineen perusteella. Itse treenaan vain yhdellä ilma-akrobatiavälineellä, joten valinta oli selvä: esiintyisin vertikaalikankailla.

Treenaamiseen käytettyä aikaa rajoitti mm. vapaiden treeniaikojen saaminen sopivaan saliin. Lisäksi ainoan jokseenkin säännöllisesti saatavilla olevan treenisalin kattokorkeus on vain noin neljä metriä, kun taas tapahtuman esiintymislavalla vertikaalikankaat oli ripustettu noin seitsemän metrin korkeuteen. Minun piti suunnitella koreografiani niin, että mahdun vetämään sen kokonaan läpi noin nelimetrisessä tilassa, mutta toisaalta minun piti hankkiutua kokeilemaan sitä edes muutamia kertoja korkeammassa tilassa, jotta en panikoisi varsinaisen esityksen aikana.

Omat fyysiset rajoitteeni vaikuttivat koreografiaan päätyvien temppujen valintaan. Minulla on esimerkiksi taipumaton selkä, joten en halunnut sisällyttää koreografiaan taaksetaivutuksia, sillä tiesin, etten pystyisi treenaamaan niitä näyttävän näköisiksi.

Prosessi

Luovan prosessini kantavana periaatteena oli käyttäjäkokemuksen muotoilusta tuttu kokemuslähtöinen suunnittelu (Experience(-driven) design). Tiivistetysti kyse on siitä, että tietynlainen kokemus on ensisijainen tavoite, ja varsinainen suunniteltu tuote on väline, joka mahdollistaa kokemuksen syntymisen. Tässä tapauksessa, kuten käytännön muotoilutyössä usein, ei ollut mahdollista noudattaa periaatetta orjallisesti, sillä ”tuote” oli kuitenkin ennalta määritelty: luovan prosessin lopputuloksenahan tuli syntyä ilma-akrobatiaesitys. Aidosti kokemuslähtöisessä muotoilussa ei vielä lähtötilanteessa tiedetä, mitä lopputuloksena syntyy.

Kokemus on aina subjektiivinen, eikä sitä voi suunnitella. Sen sijaan on mahdollista suunnitella ja muotoilla kaikkia niitä elementtejä, jotka mahdollistavat tavoitellun kokemuksen. Tämäkin tehtävänanto salli sen, että lähdin tavoittelemaan tiettyä, tarkasti määriteltyä kokemusta, ja tein valintoja sen mukaan, auttoivatko ne minua pääsemään tavoitteeseeni.

Kokemuslähtöisestä muotoilusta kiinnostuneille suosittelen tutustumista tähän teokseen:
Hassenzahl, M. (2010). Experience Design: Technology for All the Right Reasons. Synthesis Lectures on Human-Centered Informatics, 3(1), 1–95.

Teeman valinta

Vuoden 2022 Aerial Arts Showcase -tapahtuman kattoteema oli Immortals, eli antiikin Kreikan mytologian hahmot. Aikuisten esiintymissarjassa oli (lajista riippumatta) neljä teemaa, joista valita omansa. Annetut teemat olivat:

• Hecate: edustaa mm. noituutta, tuonpuoleista, kuuta
• Alke: edustaa rohkeutta ja periksiantamattomuutta taistelutantereella, selviytyjien jumaluus
• Chaos: edustaa kaaosta ja tuhoa, mutta toisaalta myös kaiken elämän alkua
• Nemesis: edustaa kostoa, oikeudenmukaisuutta ja ansionsa mukaan saamista.

Aloitin teeman valinnan kirjoitusharjoituksella. Varasin jokaista teemavaihtoehtoa varten sivun, jolle kirjoitin ajatuksiani siitä, millaiset temput ja millainen liikekieli voisivat ilmentää kunkin teeman edustamia asioita, sekä toisaalta mikä EI niitä edustaisi.

Esimerkiksi Hecaten osalta päädyin siihen, että noituutta voisi ilmentää tekemällä vertikaalikankailla monimutkaisia kuvioita, jotka muistuttaisivat mystisiä kirjoitusmerkkejä, tai notkeusliikkeillä, joissa ollaan epäinhimillisen näköisissä asennoissa. Koska viimeksi mainitut eivät kuulu vahvuuksiini, rajasin Hecaten melko alkuvaiheessa pois vaihtoehdoistani.

Valittu teema tuli ilmoittaa tapahtumajärjestäjille heinäkuun loppuun mennessä. Tein lopullisen valintani täysin itsenäisesti sparrailematta vaihtoehtoja kenenkään muun kanssa. Lopulliseen valintaan vaikutti analyysini lisäksi myös se, mitä teemaa varten löysin mielenkiintoisimman kappalevalinnan.

Musiikin valinta

Koreografiaan valittu esiintymismusiikki piti ilmoittaa tapahtumajärjestäjille vasta lokakuussa, mutta itse lukitsin valintani yhdessä teeman valinnan kanssa. Pidin valintaa tärkeänä kolmesta syystä:

• Halusin, että kappalevalinta ja koreografia toimivat saumattomasti yhteen
• Halusin kappaleen tukevan valitsemaani teemaa
• Halusin kappaleen vaikuttavan myös minuun itseeni tunnetasolla, jotta se inspiroisi ja jotta sitä jaksaisi kuunnella tulevien treenikuukausien aikana uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

Teemojen analysoinnin lisäksi kirjoitin muistiin eri musiikkivaihtoehtoja, joita minulla oli mielessä kutakin teemaa varten.

Ensimmäinen vaihtoehto minulla oli mielessä jo alkukesästä, mutta hyllytin vaihtoehdon ensimmäisten improvisoitujen kokeilujen jälkeen. Kyseisen kappaleen tempo oli sen verran nopea, että riski siihen, etten saisi lopputulosta näyttämään oikeasti sulavalta musiikin tahtiin oli liian iso. Pettyneenä luovuin ajatuksesta, jonka olin jo mielessäni nähnyt pitkälle toteutettuna.

Lopulta etsin potentiaalisia kappaleita Spotifysta systemaattisesti kuuntelemalla itselleni uusia mutta tyylilajiltaan sopivia artisteja. Jossain kohtaa oli vaihe, jolloin mitään hyvältä tuntuvaa vaihtoehtoa ei ollut, mutta ennen pitkää inspiroiva ja Alke-teemaa tukeva kappale löytyi: Hidden Citizens -kollektiivin kappale Raise Your Flag, artisti Rånyan laulamana.

Kappale oli lähes kaikkea mitä toivoin: sopiva tempo, jolloin koreografian läpiveto ei ole kohtuuttoman raskas aerobinen suoritus; sopivasti dramaattinen, jotta esitys voisi olla riittävän mielenkiintoinen; sekä sopivan pituinen – 3:42 – jolloin sitä ei ollut tarpeen lyhentää tai pidentää.

Ainoastaan yhteen kompromissiin jouduin tyytymään: kappale hiipuu hiljaa pois rauhalliseen loppuun, vaikka olin haaveillut vahvaan iskuun päättyvästä kappaleesta, jonka olisi voinut yhdistää näyttävään lopetusliikkeeseen. Tyydyin kuitenkin tähän, sillä näin radikaalisti en halunnut lähteä kappaletta editoimaan.

Demon testaus

Elokuun alussa, jolloin teemavalinta oli jo lyöty lukkoon, kuvasin ensimmäisistä ideoistani hieman yli puolitoista minuuttia pitkän demovideon. Videolla oli suunnitelmani koreografian alusta, tehtynä valittuun musiikkiin, käyttäen tyylillisesti valitsemaani liikekieltä.

Tarkoitukseni oli näyttää video muutamille henkilöille ja pyytää heitä arvaamaan, mikä neljästä teemavaihtoehdosta oli kyseessä. Näytin videon yhteensä seitsemälle henkilölle. Näistä neljä oli ilma-akrobatia- ja tankotanssipiireistä ja kolme täysin lajeihin perehtymättömiä, ns. maallikoita.

Näistä seitsemästä testihenkilöstä neljä arvasi ensisijaisesti valitun teeman olevan Alke. Yksi arveli teeman olevan Chaos, lisäten kuitenkin, että ”jos se ei ole se, se on Alke”. Kaksi henkilöä ei osannut yksiselitteisesti valita arvaustaan, sillä he näkivät monia vaihtoehtoja demossa. Oikeat arvaukset eivät korreloineet harrastustaustan kanssa.

Koska yli puolet arvauksista osui oikeaan ensimmäisen demon perusteella, josta toki puuttui ilmaisua ja esimerkiksi teemaan sopiva esiintymisasu kokonaan, saatoin turvallisin mielin jatkaa valitulla linjalla.

Kokemustavoitteet

Halusin lähestyä suunnitteluhaastetta myös Experience-driven designin näkökulmasta. Tavoitteenani oli määritellä itselleni etukäteen teeman ilmentämiseen liittyvien raja-aitojen lisäksi myös tavoite sille tunteelle tai reaktiolle, jonka haluaisin katsojissa herättää.

Omat vahvuuteni tuntien tiesin, etten pystyisi tekemään vaikutusta yleisöön äärimmäistä notkeutta vaativilla liikkeillä, joita erityisesti lajin ammattilaiset usein tekevät. Näin parhaaksi keskittyä enemmän muilla tavoin mielenkiintoiseen kokonaisuuteen, jossa esimerkiksi tarinallisuudella olisi vahva rooli.

Tarinan osalta kokonaisuus saisi olla populaarilla tavalla helppotajuinen – tarkoitus oli ennemminkin tehdä Disney-elokuvan kaltainen dramaattinen ja vaikuttava viihde-elämys, ei niinkään kovin abstrakteja asioita tutkivasti käsittelevä taideteos.

Sitä, minkä häviän temppujen näyttävyydessä, voisin yrittää paikata eläytymisellä ja dramatiikalla. Näissäkin olisin vahvasti oman mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta voisin kuitenkin opetella ilme-, ele- ja liikekieltä, joilla paremmin ilmentää tarinaa ja vedota tunteisiin.

Päädyin seuraaviin tavoitteisiin:

• Haluan inspiroida niitä katsojia, jotka pystyvät tunnistamaan suoritukseni vaikeustason ja mahdolliset tekniset puutteet, mutta jotka eivät ole itse vielä tehneet vastaavaa, ja tuottaa heille tunteen siitä, että ehkä he itsekin voisivat loistaa esiintymislavalla.
• Haluan saada katsojat (kuvainnollisesti tai kirjaimellisesti) nojautumaan eteenpäin tuoleillaan ja kokemaan, että he ovat osa tarinaa ja puhuttelen nimenomaan juuri heitä.

Toisin sanoen: lavalla minä olen Alke – myyttinen hahmo, joka rohkaisee, kannustaa periksiantamattomuuteen ja valaa taistelutahtoa yleisöön, joka on armeija.

Tähän visiooni myös kappalevalintani tarjosi erinomaista materiaalia erityisesti kahdella muutamaan otteeseen toistuvalla säkeellä: ”...and we have arrived”, sekä muistettavin osuus: “this is our time!”

Journey mapping

Suunnitteletko edes kokemuksia, jos et käytä journey mappia?

Prosessin alkuvaiheessa analysoin myös kappaleeni ja piirsin siitä kartan, jonka oli tarkoitus tarjota myös muistiinpanopohja koreografian suunnittelua varten.

Kappaleen piirtäminen kartaksi auttoi monella tapaa:

• Dokumentointi kappaleen ajoituksista: tiesin sekunnilleen, milloin kappaleessa tapahtuu mitäkin, joutumatta enää kuuntelemalla etsimään tiettyjä kohtia.
• Tulkintani kappaleen rakenteesta: jaoin (omalla mielivaltaisella tulkinnallani) kappaleen jaksoihin ja arvioin niiden dramaattisuuden tason suhteessa toisiinsa, suunnitellakseni kokonaisuutta nämä muutokset huomioiden.
• Dokumentointi ja tulkinta kappaleen tärkeistä kohdista: merkitsin kappaleessa kuultavat huomattavat iskut joko ympyrällä (=”tee jokin liike tähän jos mahdollista”) tai tähdellä (=”tähän kohtaan on tultava jokin näyttävä liike”)

Kartasta oli iloa ja hyötyä sekä studiolla treenatessa että erityisesti kotioloissa: saatoin suunnitella ja prosessoida koreografiaani myös silloin, kun en päässyt kokeilemaan, onko esimerkiksi tiettyä liikettä mahdollista ajoittaa sopimaan tietyn liikkeen perään ja silti osua myös haluttuun iskuun. Laskelmia tein pitkälti yksittäisistä tempuista kuvaamieni videoiden perusteella.

Temppujen valinta

Valitsemani teema, Alke, edustaa rohkeutta ja periksiantamattomuutta. Tämän vuoksi ja koska kappaleen tarinan voi tulkita sijoittuvan jollain tapaa taisteluiden keskelle, halusin liikekielen myös olevan vahvaa ja voimakasta. Lisäksi halusin ilmentää periksiantamattomuutta ”vastoinkäymisillä” – toisin sanoen tempuilla, jotka vaikuttavat onnettomuuksilta, joista koreografian aikana toivutaan.

Lähtökohtaisesti kaikki koreografiaan päätyneet temput on valittu sen perusteella, toimivatko ne määrittelemieni kriteerien puitteissa. Ihan jokaisen valinnan osalta yhteys tarinaan ja tavoitteisiin ei välttämättä ole aivan selvä, sillä esimerkiksi jotkut transitiot ja toimet ovat pääosin pakollisia pahoja.

Esimerkki tällaisesta pakollisesta pahasta on pyörimisvauhdin ottaminen: koska tapahtumassa väline oli kiinnitetty roikkumaan kattopalkista, sitä ei ollut mahdollista liikutella avustajaa hyödyntäen. Kiinnityksissä oli mukana leikari, joka mahdollistaa välineen pyörimisen 360 astetta (y-akselin ympäri), mutta pyöriminen syntyy vain ja ainoastaan esiintyjän tuottamasta liikkeestä. Pyörimisvauhdin hakeminen vertikaalikankaiden häntää pyörittämällä ei ole pakollista, mutta sekä esiintyjän että yleisön näkökulmasta suotavaa: jos väline ei pyöri, ei esiintyjä voi varmistaa, että liikkeet näkyisivät sopivassa kulmassa yleisölle. Omassa koreografiassani oli yhteensä neljä vauhdinottokohtaa, joilla ei ollut varsinaisesti tarinallista roolia.

Joitakin liikkeitä matkan varrella vaihtuikin, kun kyseenalaistin alkuperäisten suunnitelmien sopimisen teemaan. Esimerkiksi ensimmäisessä demossani aloitan esityksen ylhäällä välineellä kyykkyasennossa, leuka painettuna rintaan. Musiikin alkaessa suoristin jalat ja nojasin taaksepäin, sitten palasin kyykkyasentoon pyörimisvauhdin ottoa varten. Yksi teemaa arvuutellut vastaaja tulkitsi tätä kohtaa mm. surun ja menetyksen kautta. Aloin itsekin kyseenalaistaa sen, miksi rohkeuden ilmentymä olisi sulkeutuneessa kyykkyasennossa. Muutin kohtaa niin, että olen koko ajan seisovassa asennossa ja nojaan sivulle, ollakseni ennemmin suunnannäyttäjä sen sijaan, että surkuttelisin kohtaloani.

Vastaavasti kriittistä tarkastelua kohtasi lopetusasentoni, Iron T. Kuten musiikin valinnan yhteydessä kerrottiin, kappale hiipuu rauhalliseen loppuun, mutta valittu lopetusasento on kuitenkin lähtökohtaisesti voimaliike. Alkuvaiheessa tapasin liikutella jalkojani poseerauksen aikana, kuin olisin juossut hitaasti ilmassa. Jossain kohtaa tajusin, että pyörimisvauhtini on todennäköisesti hiipunut loppuasentoon mennessä, joten saatan olla aivan missä tahansa kulmassa yleisöön nähden. Jos tämä kulma sattuu olemaan selkä yleisöön päin, näyttäisin siltä, kuin juoksisin pakoon. Valmentajani ja treenikaverini palautteen avulla päädyin lopulta tekemään muutaman jalkojen asennon vaihdon ja lopettamaan jalat tiukasti yhdessä, jolloin kokonaisuus ei vaikuta siltä, kuin selviytyjien jumaluus olisi juossut karkuun. (Esitykseni muuten päättyi lopulta juuri selkä kohti yleisöä.)

Esiintymisasu

Esiintymistä varten tarvittiin toki myös esiintymisasu, joka ilmentäisi valittua teemaa. Ilma-akrobatiaa varten esiintymisasulla oli myös monia toiminnallisia kriteerejä:

• Asussa liikkumisen pitää olla helppoa ja mukavaa.
• Asun pitää kestää erikoiset asennot liikkuvuuden äärirajoilla, äkkinäiset liikkeet ja kontakti esiintymisvälineeseen ilman, että on pelkoa esimerkiksi vilautuksista.
• Asussa ei saa olla mitään kovia tai teräviä osia, jotka voisivat vahingoittaa esiintymisvälinettä, joka on siis myös kangasta.
• Asussa ei saa olla ylimääräistä löysää kangasta, joka voisi kiertyä ja tarttua välineeseen ja revetä. (Monta paitaa on harrastuksen parissa revennyt, kun helma on jäänyt kiinni välineeseen.)

Näiden toiminnallisten rajoitteiden puitteissa halusin kuitenkin, että asustani voisi tulla mieleen antiikin Kreikka sekä esimerkiksi aikakauden soturit. Kuitenkin toiminnallisista syistä kaapumaiset ratkaisut eivät tulisi kyseeseen, kuten eivät myöskään minkäänlaiset helmat. En myöskään halunnut, että asu vaikuttaisi halvalta naamiaisasulta, vaan toivoin, että yhteys antiikin Kreikan sotureihin olisi hienovarainen. Sanoin valmentajalleni ja pukuni suunnittelijalle ja ompelijalle, että kun astun lavalle, katsojat tietävät jo teemani, mutta jos olisin asussani jossain muualla, siitä ei olisi tarpeen heti tunnistaa yhteyttä antiikin Kreikkaan.

Tiedostin kuitenkin myös, että asuni yksityiskohdat eivät välttämättä olisi helposti nähtävissä sekä valaistuksen että välineeseen kietoutumisen takia. Siksi haaveilinkin siitä, että voisin tuoda teemaa vielä paremmin esiin sopivalla päähineellä, joka saisi mielellään tuoda mieleen sotureiden kypärät. Mahdollisella päähineellä oli kuitenkin myös tiukat toiminnalliset kriteerit:

• Päähineen tulee pysyä päässä myös silloin, kun olen pää alaspäin, tai kun pyörähdän vauhdilla pää alaspäin.
• Päähineessä ei saa olla mitään kovia tai teräviä osia, jotka voisivat vahingoittaa esiintymisvälinettä.
• Päähineen tulee olla turvallinen minulle, eli siinä ei esimerkiksi saa olla kiinnitystä leuan alta.

En ollut vielä ratkonut päähineen kiinnittämistä päähän kun aloin jo rakentaa prototyyppiä tavallisesta tulostuspaperista. Tavoitteeni oli luoda Minimum Viable Product: mahdollisimman vähillä resursseilla lopputulos, joka kestäisi muutaman esityksen ja näyttäisi riittävän uskottavalta hämärässä valaistuksessa.

Lopputulos syntyi EVA-vaahtomuovista, jota liimaamalla ja ompelemalla muotoilin kasvoja kehystäväksi kypäräksi. Kiinnityksestä huolehti pään kiertävä kuminauha, joka oli visiiriosan alla kiinnitetty hiusklipseillä. Kasvojen sivuja suojaavat osat kiinnitin vaateteipillä poskiini. Valmis ”kypärä” täytti ainakin kaikki toiminnalliset kriteerit ja pysyi liikahtamatta päässäni esitysten ajan!

Yksityiskohdilla lisää tasoja kerrontaan

Prosessin aikana mietin jatkuvasti, miten voisin vielä enemmän rytmittää liikkumistani musiikkiin sekä toisaalta sitoa liikekieltä ja lyriikoita yhteen. Toki tiedostin, että yleisö, joka lähtökohtaisesti näkee esitykseni kerran, ei ehkä tule kiinnittämään huomiota kaikkiin yksityiskohtiin, mutta halusin tarjota jotain löydettävää monelle.

Minulle oli alusta asti tärkeää, ettei esitykseni ole vain sarja temppuja, jotka esitän musiikin soidessa taustalla. Halusin esityksen olevan mietitty kokonaisuus. Puutteet temppujen näyttävyydessä halusin korvata eläytymisellä, vaikka se oli yhtä lailla treeniä vaativa suoritus.

Eläytymistä ja määrittelemiäni kokemustavoitteita silmällä pitäen halusin muun muassa varmistaa, että edes muutamia kertoja esityksen aikana ottaisin katsekontaktin yleisöön. Käytännössä tosin kyse oli vain tällaisen tunteen luomisesta yleisölle, sillä todellisuudessa en olisi pystynyt ketään aidosti silmiin katsomaan.

Katsekontaktit ajoitin jo edellä mainittuun lyriikoiden kohtaan “...and we have arrived”, jota korostin myös käsielein. Lopputulos saattaa vaikuttaa päälleliimatulta, mutta tavoitteeni oli myös tarjota viihdyttävä show, jolloin pidin sopivana sisällyttää mukaan mahdollisesti kliseisiäkin elementtejä. Käsieleet olivat myös tärkeässä roolissa kappaleen “this is our time” -säkeissä, joskin näissä käänsin katseeni suunnan sinne mihin kädelläni osoitin.

Kappaleessa oli myös muutama kohta, joissa lauletaan putoamisesta: “We’re gonna watch them fall” sekä “the kings and queens have fallen”. Ennen näitä kohtia pidin kankaan pitkää häntää olkapäälläni roikkumassa, sen sijaan että se olisi tyypilliseen tapaan roikkunut vapaana kohti lattiaa. Näiden säkeiden kohdalla poimin hännän olaltani ja päästin sen putoamaan. Muutamat harjoituksiani seuranneet henkilöt kiinnittivät huomiota eleen näyttävyyteen, vaikka en tiedä, olivatko he huomanneet myös sen yhteyden lyriikoihin.

Esitykset

Esitin koreografiani virallisesti kaksi kertaa: Aerial Arts Showcasessa Helsingissä sekä Studio Move Open Stagessa Tampereella. Vain ensin mainittu esitys on videoitu, minkä lisäksi kyseisen esityksen puitteet, kuten lava ja valaistus, olivat hienommat. Videon on kuvannut Sami Rantasalo.

Tuomaripalaute

Aerial Arts Showcasessa esiintyjät saivat tuomareilta kirjallisen palautteen, vaikka kyseessä ei ollut kilpailu. Tuomareilta saatu palaute kiteytti lähinnä jokaisen tuomariston jäsenen osalta mitä heille jäi parhaiten esityksestä mieleen. Tämän vuoksi esityksen tavoitteiden toteutumista voi arvioida näidenkin kommenttien perusteella, mutta huomioitavaa on, että tuomarit ovat myös ainakin osittain keskittyneet arvioimaan kokonaisuutta kriittisesti sen sijaan, että olisivat keskittyneet vain viihtymiseen.

Tuomareita oli yhteensä kuusi, ja kaikki he olivat tankotanssin tai ilma-akrobatian ammattilaisia tai puoliammattilaisia. Kommentit on julkaistu sellaisenaan editoimatta.

• ”asu sopi teemaan sikke hyvin, tiputussarja upeasti musiikkiin ja kontakti yleisöön ++, lopetus ihana!”
• ”dramaattinen esiintyjä, hyvä vahva ja rauhallinen yleisökontakti, musikaalinen ja dynaaminen koreo”
• ”ihanaa eläytymistä ja hyviä pysähdyksiä ja poseja”
• ”vähän rauhallisuutta vielä tekemiseen, vaikka vahva biisi ja tulkinta, niin rauha super upeissa liikkeissä <3”
• ”eläytyvä esiintyjä, vahva katse, hienoja siluetteja”
• ”Upea asu!”

Kommenttien perusteella voin todeta onnistuneeni ainakin eläytymisessä, dramatiikassa ja yleisökontaktissa, joita tavoittelinkin. Kommentti rauhallisuudesta on varmasti aiheellinen kritiikki teknistä suoritusta kohtaan, eikä olisi onnistuessaan vienyt mitään pois tavoittelemaltani dramatiikalta.

Vaikka asuani kommentoitiin kahdesti ja yksi tuomari arvioi sen sopivan teemaan, kukaan tuomareista ei varsinaisesti kommentoinut mitään temppujen, musiikin ja itse tarinan liittymisestä teemaan.

Katsojakokemuksen arviointi

Koska olin asettanut tavoitteita esitykseni tuottamalle katsojakokemukselle, halusin myös arvioida sitä. Tässä kontekstissa helpoin tapa kerätä palautetta oli sähköinen kyselylomake.

Harkitsin tarkkaan, mitä itse asiassa kysyisin vastaajilta. Lähtökohtaisesti kyselyn tuli olla lyhyt, sillä muuten saisin todennäköisesti vähemmän vastauksia. Halusin kuitenkin myös tietää jotain vastaajista, joten sisällytin kyselyyn muutaman taustakysymyksen sekä kaksi avointa kysymystä, jotka käsittelivät itse esitystä.

Esityksestä kysyin seuraavat kysymykset:

• Mitä esityksestä jäi sinulle päällimmäisenä mieleen?
• Kuvaile, mitä tunteita esitys herätti sinussa

Pohdin myös mm. suljettuja kysymyksiä, joista olisi saanut jotain kvantitatiivista dataa, mutta päädyin lopulta siihen, että täsmällisemmät ja mahdollisesti vastausvaihtoehtoja sisältävät kysymykset saattaisivat ohjata vastaajan huomion johonkin sellaiseen, johon hän ei muuten olisi kiinnittänyt huomiota. Halusin lopulta saada vain mahdollisimman ohjailemattoman kuvauksen katsojan kokemuksesta, vaikka riskinä oli, etteivät vastaukset olisi kovin pitkiä tai syvällisiä, enkä tietenkään pääsisi kysymään lisäkysymyksiä.

Jaoin linkkiä kyselyyn omissa sosiaalisen median kanavissani ja vasta toisen esiintymiseni jälkeen, joka oli noin kaksi viikkoa ensimmäistä myöhemmin. Näin ollen en ole kerännyt vastauksia välittömästi Aerial Arts Showcase -esiintymiseni jälkeen paikalla olleilta katsojilta, vaikka katsojakokemus olisi varmasti ollut tapahtumassa parhaimmillaan sekä muistikuvat kokemuksesta luotettavimmat. Koska jaoin sosiaalisen median kanavissani myös videon esityksestäni, joidenkin vastaajien kokemus saattoi perustua ainoastaan tallenteeseen.

Taustakysymyksissä kysyin, miten tai missä vastaaja näki esitykseni sekä onko hän mahdollisesti itse ilma-akrobatian tai tankotanssin harrastaja.

Kyselyyn vastasi yhteensä yhdeksän henkilöä. En tiedä tarkalleen keitä vastaajat ovat, mutta koska jaoin linkkiä kyselyyn vain omissa kanavissani, voi olettaa, että vastaajat tuntevat minut. Teoriassa kaikki eivät välttämättä ole henkilökohtaisia tuttujani, koska Instagram-tilini on julkinen. On kuitenkin syytä huomioida, että jonkinlainen henkilökohtainen suhde esiintyjään hyvin todennäköisesti vaikuttaa kokemukseen ja esimerkiksi odotuksiin, joita katsojalla on etukäteen ollut. Kaikesta huolimatta vastaajien joukossa ei todennäköisesti ole kaikkein lähimpiä perheenjäseniäni, joilta voisi odottaa hyvin varauksetonta ihailua.

Vastaajat olivat nähneet esitykseni seuraavasti:

• Neljä vastaajaa oli nähnyt esityksen Studio Moven Open Stagessa
• Neljä vastaajaa oli katsonut videon Aerial Arts Showcasesta
• Yksi vastaaja oli nähnyt esityksen livenä Aerial Arts Showcasessa.

Lisäksi vastaajista viisi harrastaa itse ilma-akrobatiaa, ja neljä ei harrastanut lainkaan ilma-akrobatiaa eikä tankotanssia. Kutsun jälkimmäisiä vastedes maallikoiksi. Huomioin nämä vastaajaryhmät osittain erillisinä vastauksia analysoidessa.

Neljä vastaajaa kertoi, että esityksestä jäi päällimmäisenä mieleen eläytyminen, elekieli tai asenne. Nämä kaikki vastaajat olivat itse ilma-akrobatian harrastajia. Sen sijaan kolme maallikkoa kertoi kuinka heille jäi päällimmäisenä mieleen hienot liikkeet, ja näistä vastaajista pari mainitsi myös kuinka liikkeet osuivat musiikkiin.

• ”Upeasti musiikin kohokohtiin tehdyt näyttävät liikkeet.”
• ”Pidin erityisesti rytmiin menevistä liikkeistä ja aksenteista.”

Ero ilma-akrobatiaa harrastavien ja maallikoiden vastauksissa on mielenkiintoinen, mutta ei välttämättä yllättävä. Koreografiani ei ollut ilma-akrobatiaksi erityisen vaikea, ja ilma-akrobatiaa harrastavat vastaajat voisivat varmaankin kuvitella suorittavansa temput myös itse. Eläytyminen sen sijaan on ylimääräinen elementti, jota ei tavallisissa treeneissä yleensä harjoitella.

Kysymys esityksen herättämistä tunteista ei jakanut vastauksia selvästi harrastajien ja maallikoiden toisistaan poikkeaviin kokemuksiin, eikä myöskään live- tai tallennekokemukseen.

Useimmat vastaajat kuvailivat tunteitaan ihailuksi, vaikuttuneisuudeksi tai sanalla ”wow”. Pari vastaajaa oli kokenut myös muita voimakkaita tunteita, joita he kuvailivat näin:

• ”Saatoin hieman herkistyä” (näki esityksen livenä)
• ”Kylmät väreet meni iholla tätä katsoessa.” (näki esityksen videolta)

Yksi yksittäinen vastaus osui yllättävän hyvin kuvailemaan toista kokemustavoitettani: ”[O]len tosi huono erittelemään tälläisiä mutta esitys tuntui ikään kuin nostattavalta, energisoivalta.” Vaikka sanamuodot vaativatkin tulkintaa, voin ehkä päätellä hahmoni luoneen onnistuneen yhteyden yleisöön. Tätä tukee mahdollisesti pari muutakin kommenttia, joissa mainittiin ”innostunut” sekä ”kiinnostus”.

Molempien kysymysten vastauksissa mainittiin monta kertaa myös musiikki. Tämä on sikäli mieleinen lopputulos, että käytin musiikin valintaan ja koreografiseen korostamiseen paljon vaivaa, ja se on ilmeisesti kannattanut.

• ”Musiikki tottakai todella voimakkaana tuomassa tunnelmaa ja yhdessä esityksen kanssa voimakas yhdistelmä.”
• ”Musiikki valinta sopi täydellisesti tähän.”
• ”[E]n henkkoht kuuntelisi tuota biisiä yksinään, mutta yhdessä esityksen kanssa sekin oli upea”

Yksi vastaajista mainitsi katsoneensa videon useita kertoja, minkä lisäksi olen saanut vastaavan kommentin muuta kautta jaettuani videon sosiaalisessa mediassa. Tämänkin kuuleminen tuntuu palkitsevalta kaiken vaivannäön jälkeen.